Elokuva syntyy jo ennen kuin kamera käy

Tämä kirjoitus on tarkoitettu aloittavalle elokuvan tekijälle muistinvirkistämiseksi asioista, joita on hyvä pitää mielessä tuotantoon valmistauduttaessa. Mukana on myös yleistä tuotannon suunnitteluun liittyvää tietoa, jota ei välttämättä aina tarvitse.

Joskus tekijöiden into ryhtyä kuvaamaan on niin suuri, että tekemisen tärkein vaihe eli suunnittelu unohtuu kokonaan. Kun suunnittelu ja esituotanto on tehty hyvin, niin varsinaisessa tuotannossa eli kuvauksissa kaikki loksahtaa kohdalleen:

  • tiimi tietää mitä tehdä ja miksi
  • kaikki ovat oikeassa paikassa oikeaan aikaan tekemässä oikeita asioita
  • kuvauskalusto on siellä, missä pitääkin ja videomateriaalia on riittävästi
  • myös lavastus, puvustus, rekvisiitta ja maskeeraus on hoidettu ajallaan
  • kenelläkään ei ole nälkä eikä ketään palele
  • kuvauspaikalla ei ole häiritsevää melua tai muita häiriöitä
  • pysytään aikataulussa ja elokuva valmistuu ajoissa
  • pysytään budjetissa
  • jälkituotantoa (editointi, äänenjälkikäsittely, jne.) varten on riittävästi hyvää materiaalia

IDEA, PÄÄLAUSE

Hyvä suunnittelu alkaa aina siitä, että keksitään hyvä idea. Valitaan aihe ja mietitään, mitä siitä voisi kertoa. Hyvä idea ei välttämättä ole aina se, joka tulee ensimmäisenä mieleen. Toisaalta joskus on pitkän aivoriihen (brainstorming) jälkeen huomattu, että se ensimmäinen ajatus on kuitenkin paras. Joka tapauksessa on aina hyvä testata ajatuksia ja miettiä idean kantavuutta.

Kun miettii ideaa ja elokuvan tarinaa/sisältöä, voi hakea vastauksia kysymyksiin:

  • mistä on kyse, mitä elokuva väittää, mikä on sen perusristiriita
  • miksi tarina kerrotaan, millaisia tavoitteita sillä on
  • kenelle tarinaa kerrotaan

Jos elokuvan ideaa ei pysty kertomaan yhdessä lauseessa, ei sillä ole vielä ideaa. Lausetta, jossa elokuvan keskeinen sisältö rajataan yhdeksi virkkeeksi, kutsutaan myös päälauseeksi. Siitä käytetään myös nimiä kuningasajatus, pääsanoma tai pääväittämä.

Kun idea on selkeästi määritelty, muodostuu eräänlainen tahtotila tai tavoitetila, jota kohti koko tiimi pyrkii. Kaikki sen jälkeen tehtävä työ on yhden ja yhteisen tavoitteen toteuttamista.

NÄKÖKULMA

Kun idea on löydetty ja tiedetään mihin pyritään, pitää seuraavaksi päättää, millainen on tarinan tai elokuvan näkökulma. Voidaan tehdä kysymyksiä:

  • kenen silmin tai kenen kokemana asioita katsotaan
  • millainen on päähenkilön/kertojan suhde asiaan/toimintaan
  • valitaanko subjektiivinen vai objektiivinen näkökulma eli pyritäänkö esim. siihen, että katsoja samaistuu ja myötäelää päähenkilön kokemukset, vai onko kerronta enemmän toteavaa, ikään kuin sivusta asioita tarkkailevaa

Samasta ideasta tai asiasisällöstä voidaan tehdä näkökulmaa vaihtamalle aivan erilaisia tarinoita. Voimme esimerkiksi kertoa tarinaa juoksukilpailusta yhden juoksijan omasta näkökulmasta tai kotisohvalla istuvan katsojan näkökulmasta. Voimme seurata juoksua perheenjäsenenä katsomossa tai tarkastella kilpailua urheiluselostajan tai kisojen järjestäjän näkökulmista. Hauskoja tarinoita voi kertoa esim. juoksutossun tai stadionin näkökulmasta.

AUDIOVISUAALISET KERRONNAN KEINOT

Kun tiedämme, mikä on idea ja mikä on tarinan näkökulma, pitää päättää, miten se kerrotaan audiovisuaalisin keinoin. Miten käsittelemme aihetta? Millainen on elokuvan kerronta?

Voimme pohtia mm.

  • millainen draamallinen rakenne valitaan
  • millaisia audiovisuaalisia ilmaisukeinoja käytetään
  • missä, miten ja milloin elokuva kuvataan, jne.

Erilaisia draamallisia rakenteita ovat mm.

  • klassinen draama, jota voidaan kutsua myös Hollywood-kerronnaksi
  • eeppinen rakenne, esim. eeppinen matka, eeppinen elämäntarina, tms.
  • vastaelokuva, jossa pyritään tietoisesti tekemään asiat aivan toisin kuin tavallisesti
  • kategorinen rakenne, jossa asiat esitetään esim. luettelomaisessa järjestyksessä
  • retorinen rakenne, jossa pohditaan ja tarkastellaan asian eri puolia
  • essee muoto, jossa asiat liittyvät toisiinsa niiden merkitysten ja loogisten yhteyksien kautta
  • uutisrakenne, jossa tärkein asia sanotaan aina ensiksi jne.

Elokuva on joskus määritelty siten, että se on teos, joka perustuu ohjaajan tulkinnalliseen näkemykseen ja elokuvallisten ilmaisukeinojen käyttöön. Tämä ajatus perustuu ns. auteur-käsitykseen, jonka mukaan ohjaajan henkilökohtainen näkemys tuottaa omakohtaisia elokuvia, joissa tekijän persoonallinen jälki näkyy selvästi. Toisaalta kun katsoo pitkien elokuvien lopputekstejä (credits), huomaa, että tekemiseen osallistuu lukuisia ilmaisullista suunnittelutyötä tekeviä ammattilaisia.

Elokuvalliset ilmaisukeinot ovat samanlaisia, oli sitten kyse fiktiivisestä (kuvitteellisesta) elokuvasta tai dokumentaarisesta elokuvasta. Tekijällä on siis kummassakin käytettävissään samoja kerronnan keinoja, mutta erona on se, että dokumentaarisissa elokuvissa valinnan vapaus niiden käyttämiseen on rajoitetumpi.

Erilaisia elokuvallisia ilmaisukeinoja ovat:

1. HENKILÖT

  • näyttelijöiden/esiintyjien valinta (casting)
  • näyttelijän työ

2. PUVUSTUS JA MASKEERAUS

  • mielikuva henkilöstä (hänen menneisyydestään, nykytilanteestaan sekä mahdollisesta kohtalosta) syntyy yleensä muutamassa sekunnissa vaatetuksen ja maskeerauksen perusteella

3. YMRÄRISTÖ

  • lavasteet, kuvausympäristö, …

4. ESINEISTÖ /REKVISIITTA

  • tarpeisto (props), esim. henkilövalokuvat kaapin päällä kertovat paljon päähenkilön elämäntilanteesta ja ihmissuhteista

5. AJANKOHTA

  • vuodenaika, esim. kesäinen kukkaniitty kertoo elämänhalusta
  • vuorokauden aika, esim. pimeässä kaikki on jännempää

6. KUVAKOKO
esim. ihmistä kuvattaessa ns. kahdeksan kuvakoon järjestelmä:

  • erikoislähikuva (ELK), esim. silmä tai jokin muu yksityiskohta
  • lähikuva (LK), esim. pää ja hartiat näkyvät
  • puolilähikuva (PLK), kuvarajaus päästä rintaan
  • puolikuva (PK), kuvarajaus päästä lantioon
  • laaja puolikuva (LPK), kuvarajaus päästä polviin
  • kokokuva (KK), kuvarajaus päästä varpaisiin
  • laaja kokokuva (LKK) kuvarajauksessa jätetään reilusti tilaa henkilön ympärille
  • yleiskuva (YK) kuvaa sekä ihmisen että ympäristön

7. KUVASOMMITTELU

  • kuvakompositio, rajaus
  • kuvakulmat (alakulma kamera kuvaa alhaalta ylöspäin, neutraali kamera on henkilön silmien korkeudella, yläkulma kamera kuvaa ylhäältä alaspäin)
  • polttoväli, terävyysalue, jne.
  • muut otokset, kuten esim. vastakuvat (esim. kahden henkilön välistä keskustelua kuvattaessa) ja näkökulmaotokset (POV eli Point of View -Shot, jossa asiat nähdään jonkin henkilön perspektiivistä katsottuna)

8. KAMERAN LIIKKEET

  • käsivarakuvaus
  • Steadycam-kuvaus
  • panorointi: kameraa käännetään paikallaan vaakatasossa
  • tilttaus: kameraa käännetään paikallaan pystytasossa
  • kamera-ajo: kameraa liikutetaan, esim. seurataan tai lähestytään kohdetta (välineinä mm. pyörätuoli, dolly, kiskot, kraana, jne.)
  • ns. optinen ajo eli zoomaus (tämä ei varsinaisesti ole kamera-ajo, koska kamera on paikallaan, vaikutelma liikkeestä tehdään käyttämällä objektiivin polttovälin muutoksia)

9. VALAISU

  • esim. kolmipistevalaisu
  • päävalo (key-valo), valaisin on yleensä henkilön edessä oikealla tai vasemmalla tai suoraan edessä
  • tasoitusvalo eli tasuri (fill), teholtaan yleensä heikompi kuin päävalo, sijoitetaan yleensä symmetrisesti päävalon kanssa vastakkaisella puolella kasvoja tai reilusti sivummalle ja alemmaksi
  • takavalo (hiusvalo), irrottaa henkilön seinästä, sijoitetaan henkilön taakse tai korkealle takaviistoon osoittaen hiuksiin ja hartioihin
  • myös tausta voidaan valaista erikseen
  • valaisimia on pääsääntöisesti kahdenlaisia: päivänvalo (HMI, daylight, värilämpötila n. 5600°K) sekä keinovalo (n. 3200°K) – tavanomaisten loisteputkien käyttöä pyritään yleensä välttämään
  • valoa voidaan muokata erilaisilla heijastimilla (refle), rajaavilla levyillä (flägi) sekä kalvoilla (värifiltterit, softit)

10. PUHE /IHMISÄÄNET

  • kertojan ääni (voice over eli VO)
  • dialogi, monologi
  • ihmisäänten hälinä, jne.

11. MUSIIKKI

  • elokuvaa varten sävelletty musiikki
  • levymusiikki (HUOM! jos biisi on tunnettu tai siinä on laulua ja/tai kertosäe, se saattaa jopa viedä huomion pois itse elokuvasta sen sijaan, että vahvistaisi kuvan tunnetta)

12. ÄÄNITEHOSTEET

  • ns. 100%-ääni (huntti) on kuvaushetkellä kuvan kanssa synkronissa tallennettu ääni
  • pistetehosteet (spot effects), esim. laukaus, auton oven sulkeutuminen, jne.
  • synkronitehosteet (foley) jälkiäänitettyjä kuvaan liittyviä tehosteita, esim. askeleet
  • erikoistehosteet (special effects)
  • taustatehosteet eli atmosfäärit, pohjat (ambience, background effects), joilla sidotaan eri otokset yhtenäisiksi kohtauksiksi ja kohtaukset osaksi koko teosta

13. ÄÄNEN JÄLKIKÄSITTELY

  • ääniraita koostetaan (huntti, tehosteet, taustatehosteet, musiikki, jne.)
  • miksaamalla yhtenäistetään äänimaailma ja äänikerronnallinen kokonaisuus
  • masteroidaan ääniraidat eri esityskopioihin (TV, elokuvateatteri, jne.)

14. TRIKKIKUVAUS JA EFEKTIT

  • trikkikuvaus, joka tehdään Chroma Key –tekniikalla (green screen, blue screen)
  • digitaaliset efektit, esim. Photoshopilla tehdyt aseen tulilieskat

15. GRAFIIKKA JA TEKSTIT

  • animaatiot
  • tekstit
  • alku- ja lopputekstit
  • muu graafinen materiaali

16. VÄRINMÄÄRITTELY

  • elokuvan värimaailman yhtenäistäminen
  • ja/tai jonkin tietyn tunnelman luominen

17. LEIKKAUS

  • oma ilmaisukeinonsa, joka lisäksi vaikuttaa kaikkiin edellisiin sekä elokuvan kokonaisrakenteeseen

18. ELOKUVAN NIMI

  • elokuvan nimi ja muu sanallinen ilmaisu, joka luo odotuksia katsojalle siihen, mitä hän tulee näkemään

SYNOPSIS, TREATMENT JA MUU ELOKUVAN ESITTELYMATERIAALI

Kun fiktiivisissä elokuvatuotannoissa tehdään synopsis, on kyseessä tiivistelmä elokuvan sisällöstä, sen henkilöistä, juonesta ja toiminnasta. Hyvä synopsis kuvaa elokuvan sisältöä vastaamalla kysymyksiin miksi, mitä, kenelle ja miten.

Kun synopsikseen liitetään vielä mukaan tärkeimpiä tietoja edellä mainituista asioista eli ideasta, näkökulmasta ja audiovisuaalisista kerronnan keinoista, on koossa hyvä kirjallinen esittelypaketti elokuvan sisällöstä ja toteuttamisesta. Kun mukaan laittaa vielä tietoja esim. ohjaajasta, käsikirjoittajasta, tuottajasta, näyttelijöistä ja muusta tiimistä sekä tuotantoaikataulusta, kustannuksista, jne. on kaikki valmiina rahoituksen ja jakelusopimusten hankkimiseen.

Kun lähdetään tekemään pitkäaikaista yhteistyötä ison tuotantotiimin kanssa, kannattaa synopsis ja muu elokuvan sisältöä esittelevä kirjallinen materiaali tehdä myös siksi, että niissä kiteytyy elokuvan keskeinen sisältö, tavoitteet ja työtavat. Kun kaikki ovat lukeneet ja hyväksyneet tuon kirjallisen materiaalin, muodostuu siitä tekijöiden ja tuottajien (sekä rahoittajien ja jakelijoiden) välille eräänlainen sopimus ja yhteinen tahtotila siitä, mitä ollaan tekemässä. Sitä voidaan jopa pitää riitatilanteessa juridisesti sitovana, vaikka siinä ei olisikaan kaikkien allekirjoituksia.

Treatment on synopsiksen ja varsinaisen elokuvakäsikirjoituksen välimuoto, laajahko tiivistelmä. Treatmentissä kirjoitetaan auki elokuvan rakenne ja juoni. Monesti se sisältää myös kohtausluettelon tai siinä esitellään jokaisen tärkeän kohtauksen sisältö erikseen, mutta varsinkin pitkissä elokuvissa se ei ole välttämätöntä. Tärkeintä on, että treatmentistä näkyy elokuvan alku, keskikohta ja loppu sekä tärkeimmät käännekohdat.

KÄSIKIRJOITUS

On erittäin tärkeä ymmärtää, että elokuvan käsikirjoitus ei ole itsessään kirjallinen teos, joka pyrkii esim. vetoamaan lukijan emootioon. Käsikirjoitus on suunnitelma, eräänlainen ohje tai tuoteseloste siitä, mitä elokuva sisältää. Sen perusteella tiedetään, miten elokuva tehdään. Mitä paremmin käsikirjoitus on tehty, sitä sujuvammin tuotanto etenee.

Käsikirjoitus tehdään ensin kirjallisesti ja siitä lähes aina tehdään useita eri versioita. Esimerkiksi kun loppukohtaus on suunniteltu, huomataan, että koko alku pitää kirjoittaa uusiksi. Samoin joudutaan kirjoittamaan asioita uusiksi, kun yksittäiset tapahtumat tai juonenkäänteet pitää ensin pohjustaa, jotta ne voitaisiin myöhemmin ymmärtää (ns. istutus ja lunastus).

Pitkän fiktiivisen eli näytelmäelokuvan käsikirjoituksen tavallinen pituus on noin 90 – 120 sivua, jolloin yksi sivu vastaa yhtä minuuttia elokuvan kestosta.

Kun käsikirjoitus alkaa olla valmis, voidaan seuraavaksi tehdä kuvakäsikirjoitus. joka voi olla joko piirretty tai kirjallinen selvitys siitä, millaisin keinoin elokuva aiotaan toteuttaa. Siitä selviää mm. kuvakoot ja kuvakulmat, kameran liikkeet, kuvassa näkyvä toiminta sekä kuvan ajallinen kesto.

Piirretystä kuvakäsikirjoituksesta (storyboard) on se hyöty, että siitä hahmottaa hyvin kuvalliset kerronnan keinot, kuten tarvittavat kuvakulman muutokset ja esimerkiksi tarvittavien vastakuvien käytön. Usein kuvakäsikirjoituksen tekee ohjaaja, mutta sen voi tehdä myös pääkuvaaja tai esim. storyboard artist, joka piirtää kuvat annettujen ohjeiden mukaan.

Ohjaajan käsikirjoitus (tai ohjauskäsikirjoitus) on ohjaajan itselleen tekemä työväline, jossa on ratkaistu, miten kohtaus toteutetaan. Se sisältää merkintöjä yksityiskohdista sekä erilaisia huomioita esim. tunnelmasta, näyttelijäntyöstä, kuvauksesta, valaisusta, äänestä, jne.

Leikkauskäsikirjoitus tehdään kuvausvaiheen jälkeen elokuvan leikkausta varten. Vaikka pyritäänkin siihen, että elokuva kuvataan aikoinaan tehdyn käsikirjoituksen mukaan, voi syystä tai toisesta olla tarpeen muuttaa tehtyjä suunnitelmia leikkausvaiheessa. Leikkauskäsikirjoitus tehdään tutustumalla ensin kuvattuun materiaaliin ja pohtimalla erilaisia kerronnallisia vaihtoehtoja. On tärkeää, että elokuvan leikkaaja osallistuu leikkauskirjoituksen tekemiseen. Usein on hyvä, että leikkaaja ei ole osallistunut kuvauksiin, sillä tällöin hän voi katsoa materiaalia ns. tuorein silmin, arvioida sitä, mikä toimii ja mikä ei. Ohjaajan omat tunteet ja ennakko-odotukset voivat olla niin suuret, että hän ei välttämättä aina havaitse kaikkia yksityiskohtia tai muuten hahmota kerronnallista kokonaisuutta.

Leikkausvaiheessa voidaan myös havaita, että jotkin asiat voi kokonaan poistaa tai että kohtausten järjestystä vaihtamalla voi homma toimia paremmin. Usein käytetään ns. lappumenetelmää, jossa eri kohtaukset tai muut keskeiset asiat kirjoitetaan tarralapuille ja niiden keskinäistä järjestystä vaihtelemalla tarkastellaan tarinan toimivuutta.

KÄSIKIRJOITUKSEN PURKU

Mutta ennen kuin elokuvaa ryhdytään leikkaamaan, se pitää tietenkin kuvata. Käsikirjoituksen purku on ennen kuvauksia tehtävä erittäin tärkeä työvaihe. Siinä jokainen kohtaus puretaan auki ja suunnitellaan sen toteutus.

Käsikirjoituksen purussa jokainen tiimin jäsen käy läpi ne asiat, jotka ovat hänen vastuullaan. Monia asioita, kuten näyttelijävalintoja (casting), kuvauspaikkoja ja kuvausympäristöjä on saatettu päättää jo alkusuunnittelussa, mutta yleensä sen lisäksi tarvitaan lisää sopivien kuvauspaikkojen etsimistä (scouttaus), lavastuksen ja rekvisiitan suunnittelua ja tarvikkeiden hankintaa. Myös puvustajan täytyy suunnitella ja hankkia tarvittavat vaatteet. Kuvaaja, valaisija ja äänittäjä käyvät hekin läpi käsikirjoituksen ja tekevät sen perusteella omat työsuunnitelmansa.

Erilaisten suunnitelmien ja tarpeiden yhteensovittaminen vaatii kaikilta tiimin jäsenilta saumatonta yhteistyötä. Jokainen luova suunnittelija hyväksyttää ehdotuksensa ohjaajalla, joka yksin päättää, millainen kokonaisuuden tulee olla. Käytännön järjestelyissä hänen apunaan voi olla apulaisohjaaja, tuotantopäällikkö, tuotantoassistentteja, jne.

Tuotantosuunnitelman ja aikataulun tekeminen on tehtävä, jonka tekee tuotantopäällikkö. Hänen pitäisi olla tiimin kokenein ammattilainen, joka tuntee kunkin työvaiheen vaatiman ajan ja muut resurssit. Hän esimerkiksi tietää, että naisnäyttelijän maskeeraamiseen menee enemmän aikaa kuin miesnäyttelijän; hän tietää, kauanko aikaa menee valaisun rakentamiseen; hän tietää, kuinka paljon aikaa ja autoja tarvitaan kaluston ja henkilöiden siirtämiseen kuvauspaikasta toiseen; hän tietää, että ihmisten tulee saada ruokaa kuvausten aikana ja että kuvauspaikan läheisyydessä pitää olla WC. Hän pitää huolen siitä, että säätilaa seurataan ja että pelastus- ja sammutuslaitteet ovat tarvittaessa saatavilla. Hän myös tietää, mihin pitää soittaa, jos laitteistoon tulee vikaa.

Tuotantoon valmistaudutaan yleensä tekemällä ns. Call Sheet, joka sisältää kuvanumerot, kuvauspaikat ja -ajat, tapahtumat, näyttelijät, tarpeiston, jne.

MUISTILISTA

  • suunnittele etukäteen jokainen kuvaustapahtuma ja laadi tarkka aikataulu, jota myös noudatetaan
  • ota huomioon paikasta toiseen siirtymisen kuluva aika ja ota huomioon laitteiden pystyttämisen vaatima aika
  • vältä ruuhka-aikana liikkumista kuvauspaikasta toiseen
  • kun etsit kuvauspaikkaa (scouttaus) kuuntele, ettei siellä ole häiritsevää meteliä ja että paikka ei sijaitse esim. lentokentän, teollisuusalueen, moottoritien tai junaradan lähellä
  • selvitä paikallissäätila etukäteen
  • sovi kaikkien kanssa etukäteen, millaista ns. komentokieltä käytetään (esim. ”hiljaisuus!”, ”ääni – käy”, ”kamera – käy”, ”toiminta” tai ”näyttelijät, olkaa hyvä”, tms.)
  • suunnittele ennen kuvausta näyttelijöiden sijainti ja kulkusuunnat, kameran sijainti ja liikkeet sekä valojen sijainti ja suuntaus – ota myös huomioon, että äänittäjäkin tarvitsee työtilaa
  • sovi, että joku (yleensä kuvaussihteeri) seuraa ”jatkuvuutta” eli seuraa sitä, että esim. kynä on toisiinsa leikattavissa kuvissa samassa kädessä tai että silmälasit eivät vaihdu joka kuvassa, näin estetään ns. klaffi-virheet
  • pyri hyvällä ennakkosuunnittelulla myös välttämään muita virheitä (suojaviivavirhe, liian pienet tai liian suuret kuvakoon muutokset, liian pieni kuvakulman muutos. huomiopisteongelmat, jne.)
  • pyri välttämään epämääräisten varjojen liikkuminen kuvassa (esim. mikrofonin varjo liikkuu seinällä) tai esim. ikkunoista näkyviä heijastumia (esim. kuvausryhmä näkyy ikkunassa) – paitsi jos se tarkoitus!
  • erilaisilla paksuilla kankailla voidaan vaimentaa huoneen kaikua – ne eivät kuitenkaan voi olla värikkäitä, sillä voimakasvärinen kangas heijastaa värillistä valoa huoneeseen
  • huomioi, että jääkaapit ja ilmastointilaitteet voivat pitää ikävää hurinaa
  • suunnittele kuvauspäivä siten, että ulkokuvat kuvataan ennen kuin valo katoaa
  • ota huomioon, että luonnonvalon suunta muuttuu 15 astetta tunnissa
  • ota huomioon, että ulkona varsinkin aamulla ja illalla värilämpötila muuttuu voimakkaasti – valkotasapainoa (white balance) joutuu säätämään vähän väliä
  • selvitä etukäteen sähkön saatavuus ja riittävyys
  • käy läpi kaikki laitteet ja koekytke ne jo edellisenä päivänä – näin varmistat, että kaikki toimii niin kuin pitää ja että signaali kulkee laitteesta toiseen
  • lataa laitteiden akut jo edellisenä päivänä – varmista myös, että laitteet eivät jää yöksi päälle
  • ota mukaan jatkojohtoja, varapolttimoita, sulakkeita, varakaapeleita ja varalaitteita
  • pidä mukana roudausteippiä, paristoita, vasara ja nauloja, lämpimiä huopia ja muuta tarvittavaa, esim. teippaamalla jätesäkkejä ikkunaan saadaan huone pimeäksi
  • ota huomioon, että maskeeraamiseen menee aikaa
  • varaudu siihen, että näyttelijän vaatteet saatavat likaantua tai revetä
  • sovi siitä, kuka huolehtii ruuasta ja juomasta (catering)
  • pidä aina mukana hakaneuloja, laastareita, ensiapupakkaus, sammuttimia sekä Pelastuslaitoksen puhelinnumerot
  • muista ladata myös kännykät etukäteen
  • ota mukaan kertakäyttöisiä sadeviittoja – sekä ihmisille että laitteiden suojaksi
  • selvitä etukäteen tekijänoikeusasiat (clearing), esim. musiikkia, elokuvia, valokuvia, grafiikkaa tai esim. patsaita ei saa käyttää ilman lupaa – tai se voi tulla todella kalliiksi
  • pidä huoli, että sinulla on jokaiselta esiintyvältä henkilöltä, myös avustajalta, allekirjoitus paperissa, jossa hän antaa sinulle oikeuden käyttää materiaalia, jossa hän esiintyy
  • YLE tai muut jakelijat eivät osta esitysoikeuksia elokuviin, johon tuottajalla ei ole hallussa esitysoikeuksia – pidä huoli, että asioista on sovittu.

Harri Pulliainen, tuottaja, ohjaaja, av-viestinnän kouluttaja
4.9.2008 © Harri Pulliainen